http://www.youtube.com/watch?v=XNVyYE-ZG6E&feature=g-vrec
Julianna täällä....tähä alkuunki sopiva biisi.
Nää viimeset 24 H on ollu mulle iha vitu raskaita.
Ne on opettanu mulle et hymyllä ja naurulla ,ketään ei kysy sun vointias. Sä "oot" kunnossa,koska hymy korjaa kaiken. Kaikki katsoo ulkokuorta kaikessa. Ketään ei mieti et mitenköhän ton elämäs sujuu. Onkohan sillä kaikki hyvin ?
Ei.
Jos sä mainitset jotenki asiasta,että sulla on paska olo, sua syytetää et oisit itsesääliikerjäävä huora.
Mut sisältä sä vuodat . Sit illal ku oot menos nukkuu ,sä vaan alat itkeä . Sun itkus ei lopu. Tunnet ku joku hakkais sua veitsellä suoraan kehoos, etkä sä voi suojautua mitenkään. Tuska valtaa sun kehos.
Sä koet olevas pohjamudas,etkä pääse pois. Huudat apuu ,mut tuntuu ettei ketään kuule sua. Oot yksin ,ja tiiät olevas yksin. Tuntees heittelee vihan ja itkun välil. Haluisit tehä ittelles asioit mitä et kumminkaa salli.Luulet luottavas ihmisiin ,mut neki paljastuu huijareiks. Asiat muuttuu ,ihmiset ei. Niinhän sitä sanotaan. Sut ollaa petetty niin monesti ,et alat tottuu siihe.
Aina jokasest valheest tuntuu et sua lyötäis nyrkillä kasvoihin. Kaadut maahan makaa , ja ootat et joku tulis auttaa sut ylös. Maailma sumenee sun silmis ,etkä ymmärrä enää mistää mitää. Isku toisensa jälkeen. Huomaat olevas isketty maahan niin monesti ,ettet enää ees haluu nousta ylös taistelee vastaa. Se alkaa ahistaa sua . Mut toisaalt et välitä siit. Loppujen lopuks luulet olevas painajaises ,mist haluisit herätä. Mut se ei onnistu. Se jatkuu ja jatkuu. Ihan ku kävelisit ilman kenkiä pitkää asvalttist tietä yöllä. Yksin. Kivet tuntuu jaloissa. Ainoo valonpilke minkä näät on jossain kaukana,ja sun pitäis vaan kävellä.Sä tunnet tuulen.Sä tunnet sen kylmän maan. Totuudes sä haluisit juosta niin pitkälle ku pystyy ,mut sun voimat on kulunu pois.
Joskus ihmiset sanoo et rakkaus on se ainoo oikee. Ne ketkä on löytänyt sen ,onnittelen. Ne ketkä vieläkin yrittää aamulla miettiä jo pelkästään sitä ,että mitä jos niitä kiusataan ? Jotkut aattelee pelkästään huomista. Mitä jos saatkin tietää,että isälläsi on todettu masennus ? Mitä jos pelkäät tulevasi tönityksi koulun käytävillä ? Mitä jos luulet ystäviesi lähtevän ,eivätkä enään tulisi takaisin ?
Mä olen käynyt ton saman asian joka aamu.
Mietit onko elämällä muuta tarkoitusta ,kuin se ,että satutat itseäsi ,koska muut eivät välitä sinusta ?
Sun luottamus ihmisiin katoaa. Tunnet kuinka kaikki tärkeät ihmiset tulee ja menee. Haluat pitää heistä kiinni. Pidät heidän käsistää,halaat heitä ,mutta heidän silmissään olet vain se ihminen ,kenet halutaan unohtaa.
Kun sulle sanotaan suoraan asia,mikä satuttaa sua sisältä, sä tunnet ku sun kaikki tunteet musertuu ison kiven
alle. Ne on kuolleita,eikä ketään niistä välitä. Ainoo mitä sust on jäljellä , on ulkokuori,mut kaikkihan mietti vain sitä ulkokuorta,joten millään ei ole enään väliä ? Vai onko ?
Sä näät ihmisiä päivittäin. Jotkut feikkaa sulle,mitä ne oikeasti miettii susta. Jotkut halveksii sua. Jotkut katsoo päästä varpaihin ja nauraa. Sillon tunnet kuinka sun itsetunto laskee. Itsetuntos ei ees haluu nousta .
Huonointa siinä on se ,ettei ihmiset tiedä muuta kun sun nimes. Ne "tietää'' susta kaiken. Ne ''tuntee'' sut hyvin. Ne ''tietää'' onko sulla perheessä kaikki hyvin.
Ei. Ne ei tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti