ERILAISUUS

Huoh,mitenhän tänki alottais. Eihän siitä ollu ku melkeempä vuosi ku alotettii Oskun kanssa tää blogin väsääminen,ja pakko myöntää,että alko hävettää noi vanhat tekstit. Poistin kaikki vanhat ja säälittävät kirjotukset täältä,paitsi nuo pari. Kyllä sitä ihminen muuttuukin vuodessa,mihin tää mun tän kertanen postaus liittyy,eli erilaisuuteen ja muuttumiseen ihmisenä. 

Oon kuunnellu tota ihmisten kritisoimista nykyään vähänkin liian paljon. Nyt heti tähän väliin,en todellakaan itsekkään ole mikään Pyhä Maria,mutta sanon oman mielipiteeni asiaan. Kumminkin,mietiskelin pääni puhki,mikä siinä paskan levittämisessä on niin hienoa. Onko siinä kyseessä katkeruus,viha,liika rakastaminen vai mikä. Ite myönnän,että jos mä  en pidä jostakin ihmisestä,se kyllä itsekkin sen huomaa. Kaksi muuten ihan eri asiaa, pahanpuhuminen ja paskanpuhuminen,on kaksi aivan eri asiaa. Pahanpuhumisessa kerrot frendilles,jätkälles yms. kuinka rasittava se on tms. mutta taas paskanpuhuminen on sitä,että levitetään toisesta jotai päästä keksittyä hölynpölyä. En sano,että kumpikaan olisi oikein,en,mutta se että mitä iloa siitä on,että haluaa pilata toisen maineen aivan maantasalle ? Jos itsellään on niin huono itsetunto,että on pakko purkaa se noin,niin siinä kantsii miettii kahteen kertaan. Jos paskanlevittämällä saat toisen maineen,niin nostaako se jollakin tavalla sun mainetta ? Ei. 

 Henkilökohtaisesti sanon sen,että ite sain hyvin paljon vettä niskaan siitä,että erottiin Samun kanssa. Ask.fm'ssä,Facebookissa,kaupungilla, ihan missä vain sain kuulla siitä,kuinka olin lutka ku jätin kylmästi sen. Kysytäänpä sitä näinpäin, jos sinä olisit seurustellut jätkän/muijan kanssa,ja olit siihen aivan umpirakastunut,mutta jotenki yhtäkkiä ne sun tunteet alkaakin laskea. Pitäiskö sitten valehdella sille jätkälle/muijalle,että 'uuu hanipöpööö rakastan sua niiiin paljooo <333' josset tarkota sitä ? Sitä rakas ystäväni kutsutaan kaksnaamasuudeksi. Viimesempänä mitä haluaisin,olis Samun satuttaminen. Se merkitsi mulle paljon,ja merkitsee vieläkin. Se,että en pystynyt jatkaa suhdetta kusipäisten tunteideni kanssa,tekee minusta apteekin kulmalla myyvän katuhuoran ? 

Tiedättekste mikä muu on kans hyvin huvittavaa ? Se kun saa Ask.Fm'n ns. kysymyksiä,että vitu lutka tapa ittes ja hautaa ittelles kuoppa jostain kaukaata. Ekakski,miten kaivan sen kuopan jos oon kuollut ? hehe,joo ei ollut edes hauskaa,mutta pointtiin. Elikkä jos yksi ero tulee eteen tai etten oo pystyny kiinnittää jokaiseen ihmiseen huomiota ku on niin paljon muutakin elämässä, saa muille käsityksen,että oon ylimielinen paska joka miettii pelkästään omaa napaansa. Se on mulle se mikä satuttaa. Suoraan sanottuna,koska koko 7lk. ajan mun työnä oli oikeastaan muiden huolien kuuntelu. Musta tuntu aina,että musta on jotain hyötyä kun saan auttaa muita. Näilläkin näkymin olen menossa Helsingin psykologiseen yliopistoon,koska haluan olla psykologi isona.

Okei,tää otsikko ei osu mitenkään tähän,joten keksin äkkiä jonkun hienon hikisen lopetuksen. Mun mielipide koko erilaisuuteen on se,että erilaisuus on kaunista. Se oikeesti tuo sen ihmisen pois massasta. Kunnioitan niit ihmisä ketkä pystyy olemaan aivan omia itsejään,koska se vaati aivan jumalattomasti töitä. Jokainen on täydellinen omana itsenään, piste.

HOMOUS

Tän tekstin kirjottaminen on vaikeeta aloittaa. En tiedä mistä aloittasin...Istun Jenna sängyllä ja mietin miten teille lukijoille kirjoittaisin aiheesta nimeltä homous, koska on ihmisiä, jotka on ottanu asian huonosti tai tuomitsevasti.

Oon aavistanu asian jo aika kauan. On tullu monii tilanteita, kun oon alkanu miettii et "oonko ees hetero" tai "onko mulla tunteita jätkii kohtaa" tai "elänkö mä valheessa".En oo halunnu ajatella asiaa tai koskaan kuvitella et oon homo. Oon tosi monessa asiassa ollut pienestä pitäen erillainen, kun monet muut pojat. Halusin et oon ees jossain samanlainen. Aina kun tuli tilanne jossa taas ajatukset tuli mun päähän, halusin heti unohtaa ne. Mua on haukutta paljon homoks ja aina oon kieltäny asian. 

Tänä kesänä tuli se hetki jolloin ymmärsin että mun pitää hyväksyy itseni sellasena ku oon ja olla ylpee siitä! Pelkäsin kumminkin tosi paljon sen kertomista, että oon homo. Pelkäsin et menetän ystäviä tai et mua aletaan haukkuu vielä enemmän...Kaikista mun peloista huolimatta mä halusin olla oma itseni ja kertoa sen kaikille. Multa kysyttiin askis et " ootko homo" ja päätin tällä kertaa vastasta rehellisesti! Vastasin " Olen ja nyt avoimesti". Moni kysyi ja varmisteli asiaa multa, että " ootko oikeesti homo" ootko varmasti homo" ja voin sanoa kaikille kysyjille ja homofoobisille ihmisille ja kaikille, jotka kattoo mua nyt vähä alaspäin kun olen homo, että " Olen homo ja olen oma itseni ja olen todella ylpeä siitä". Toivon, että te ihmiset ja mun ystävät ja läheiset ymmärrätte, että mun luonne ei muutu, vaikka en ole hetero. Kiitos kaikille tuesta mitä ootte antanu, arvostan! 

Oliver♥

Tunteet viiltää ,ja sydämen riistää.

http://www.youtube.com/watch?v=XNVyYE-ZG6E&feature=g-vrec
Julianna täällä....tähä alkuunki sopiva biisi.




Nää viimeset 24 H on ollu mulle iha vitu raskaita.
Ne on opettanu mulle et hymyllä ja naurulla ,ketään ei kysy sun  vointias. Sä "oot" kunnossa,koska hymy korjaa kaiken. Kaikki katsoo ulkokuorta kaikessa. Ketään ei mieti et mitenköhän ton elämäs sujuu. Onkohan sillä kaikki hyvin ?

Ei.


Jos sä mainitset jotenki asiasta,että sulla on paska olo, sua syytetää et oisit itsesääliikerjäävä huora.
Mut sisältä sä vuodat . Sit illal ku oot menos nukkuu ,sä vaan alat itkeä . Sun itkus ei lopu. Tunnet ku joku hakkais sua veitsellä suoraan kehoos, etkä sä voi suojautua mitenkään. Tuska valtaa sun kehos.
Sä koet olevas pohjamudas,etkä pääse pois. Huudat apuu ,mut tuntuu ettei ketään kuule sua. Oot yksin ,ja tiiät olevas yksin. Tuntees heittelee vihan ja itkun välil. Haluisit tehä ittelles asioit mitä et kumminkaa salli.Luulet luottavas ihmisiin ,mut neki paljastuu huijareiks. Asiat muuttuu ,ihmiset ei. Niinhän sitä sanotaan. Sut ollaa petetty niin monesti ,et alat tottuu siihe.


Aina jokasest valheest tuntuu et sua lyötäis nyrkillä kasvoihin. Kaadut maahan makaa , ja ootat et joku tulis auttaa sut ylös. Maailma sumenee sun silmis ,etkä ymmärrä enää mistää mitää. Isku toisensa jälkeen. Huomaat olevas isketty maahan niin monesti ,ettet enää ees haluu nousta ylös taistelee vastaa. Se alkaa ahistaa sua . Mut toisaalt et välitä siit. Loppujen lopuks luulet olevas painajaises ,mist haluisit herätä. Mut se ei onnistu. Se jatkuu ja jatkuu. Ihan ku kävelisit ilman kenkiä pitkää asvalttist tietä yöllä. Yksin. Kivet tuntuu jaloissa. Ainoo valonpilke minkä näät on jossain kaukana,ja sun pitäis vaan kävellä.Sä tunnet tuulen.Sä tunnet  sen kylmän maan. Totuudes sä haluisit juosta niin pitkälle ku pystyy ,mut sun voimat on kulunu pois.


Joskus ihmiset sanoo et rakkaus on se ainoo oikee. Ne ketkä on löytänyt sen ,onnittelen. Ne ketkä vieläkin yrittää aamulla miettiä jo pelkästään sitä ,että mitä jos niitä kiusataan ? Jotkut aattelee pelkästään huomista. Mitä jos saatkin tietää,että isälläsi on todettu masennus ? Mitä jos pelkäät tulevasi tönityksi koulun käytävillä ? Mitä jos luulet ystäviesi lähtevän ,eivätkä enään tulisi takaisin ?
Mä olen käynyt ton saman asian joka aamu.
Mietit onko elämällä muuta tarkoitusta ,kuin se ,että satutat itseäsi ,koska muut eivät välitä sinusta ?

Sun luottamus ihmisiin katoaa. Tunnet kuinka kaikki tärkeät ihmiset tulee ja menee. Haluat pitää heistä kiinni. Pidät heidän käsistää,halaat heitä ,mutta heidän silmissään olet vain se ihminen ,kenet halutaan unohtaa.
Kun sulle sanotaan suoraan asia,mikä satuttaa sua sisältä, sä tunnet ku sun kaikki tunteet musertuu ison kiven
alle. Ne on kuolleita,eikä ketään niistä välitä. Ainoo mitä sust on jäljellä , on ulkokuori,mut kaikkihan mietti vain sitä ulkokuorta,joten millään ei ole enään väliä ? Vai onko ?

Sä näät ihmisiä päivittäin. Jotkut feikkaa sulle,mitä ne oikeasti miettii susta. Jotkut halveksii sua. Jotkut katsoo päästä varpaihin ja nauraa. Sillon tunnet kuinka sun itsetunto laskee. Itsetuntos ei ees haluu nousta .
Huonointa siinä on se ,ettei ihmiset tiedä muuta kun sun nimes. Ne "tietää'' susta kaiken. Ne ''tuntee'' sut hyvin. Ne ''tietää'' onko sulla perheessä kaikki hyvin.

Ei. Ne ei tiedä.